Aamulla heräsin siihen että maailma oli valkoinen. ei tosin siis vielä lumenvalkoinen.
Maisemaa peitti paksu sumu, joka lähti leviämään jo illalla.
Nämä hetket kuuluu ehdottomasti mun lempparisäihin,
kun kukaan ei voi tietää mitä piilee sumun takana, ja kaikki näyttää
salaperäiseltä ja pysähtyneeltä.
Kuvittelin että olin pilvissä,
sillä siellä on mun mielialakin tällähetkellä.
Lähipäivinä tapahtuu kivoja asioita,
sellaisia joita olen odottanut kauan,
jotka saavat mut voimaan hyvin pitkästä aikaa
ja joiden myötä mun hirveä kesä alkaa ehkä olla takana päin ja edessä kutsuu vihdoin ihana syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti