Hyviä päiviä

Synttäripäiväni on tähän mennessä kulunut näissä merkeissä;
ihaninta korttia ihaillessa ja jälleen junassa kohti Helsinkiä ja töitä. Aamu vierähti nopeasti pyykkien, tiskien, pakkaamisen, jääkaapin tyhjentämisen ja muiden pikkuaskareiden parissa.
Synttärit on jotenkin niin kaksinaamainen juttu.. toisaalta ne on niin onnellisia päiviä kun ihmiset muistavat,
mutta toisaalta niistä aina puuttuu se jokin..
Mulla on ollut joku synttärikriisi jo pitkään.
Mutta nyt sitten siis 23 vuotta paketissa.

Viime päivät on onnellisesti kuluneet muun muassa Ainon hyvässä seurassa, on ollut rantapiknikiä, pussikaljailua ja uuteen kahvila/baariin tutustumista. (ja sen jäljiltä vähän pommiin nukkumista seuraavana aamuna..)

Myös omaa seuraa on riittänyt, The Great Gatsby-leffa oli siisti ja aamupalathan on aina parhautta.
Onneksi myös ystävien seuraa on ollut, perjantaina kivat läksiäiset Jounille ja ihania Rollon ystäviäkin oli paikalla ja tuli niin kotoisa olo! Ja lauantaina kutsui Katja ja Katjan sohva, aina hyvän mielen paikka :)

Ja tottakai töitä! Niitähän on hyvä olla aina. Ensimmäisessä palaverissakin palaute oli hyvää, olin kehuttu ja hymy nousi korviin hyvästä mielestä :))

Näin täällä tänään ja viime aikoina!

IDENTITEETTI

Tässä jotain mitä lähetin Lahteen, minkä jäljiltä ei tullut kutsua pääsykokeisiin mutta jota rakastan edelleen kovasti.
Ehkä ainoa ennakkotehtävä mitä tänne tulee, mutta tämä on niin tärkeä että tämä tuli.
Ideasta, tekemisestä ja lopputuloksesta tuli niin hyvä mieli että hetken muistin taas mikä valokuvassa olikaan niin ihanaa.

ps. alimman kuvan neidillä on suht hölmö ilme..

pps. tulkaa seurailemaan myös mun nykypäivän ilmeitä intagramiin @raitapaitani

Uulala

Hyviä musiikkihetkiä.

Ja sitten vähän fiilistelyä onnellisesta illasta jokin aika sitten, kun Olavi Uusivirta veti keikan Dynamossa ja se oli ihan täydellisen kotoisa, ajatuksia herättävä ja syvältä sisältä lämmittävä.

Ps. oonkohan mä vähän nolo?

Eikun ainiin, enhän mä ole kun mä kuuntelen just hyvää musiikkia.

Marityttö

Miten elämä viekään mukanaan.
Näinhän siinä kävi että tieni vei töihin Marimekolle, ja olen niiiiin onnellinen.
Halusin tätä työtä pitkään ja hartaasti ja tein kovasti töitä sen eteen, kasasin hakemuksia, lähettelin meilejä, juoksin haastatteluissa ympäriinsä ja valmistauduin vastaamaan kysymykseen kuin kysymykseen.
Nyt paikka on minun ja olen valmis tekemään kaikkeni jotta minusta tulee täydellinen Marimekko-myyjä. Edessä on paljon reissaamista Turun ja Helsingin välillä sekä paljon majoittumista rakkaiden ystävien nurkissa. Paljon juna-ja bussimatkoja,
sekä tällä hetkellä kolmen eri työn yhteensovittamista.
Mutta onneksi Helsingin päässä on aina vastassa tuttuja ja tärkeitä naamoja, ja Turussa taas yksi lämmin syli.

Tarinoita

Viime päiviin on sisältynyt muun muassa ystävän kanssa tehty retki Kakolan vankilan alueelle.
Viinimukit matkaan ja tutkimaan!

Eräänä iltana Olavi lauloi kauniita ajatuksia ja hyvää mieltä minulle, ystävälleni, merimiehelleni sekä muutamille muille. Laulettiin käsi kädessä, tanssittiin ja naurettiin hölmöille jutuille.

Mutta juuri nyt on parasta olla Helsingissä, syödä jogurttijäätelöä, nauttia kampaamon päähieronnasta ja auringosta, katsoa pätkä Karri Koiran keikkaa, nauttia mummon ja ukin seurasta ja käydä uniin oman siskon viereen siskonpetiin (mihinkäs muuallekkaan?).

Parin päivän päästä on luvassa suuria muutoksen tuulia, mutta siihen asti mulla on loma, ihanaa ohjelmaa ja ihania ihmisiä.