Myös keli on ollut viime aikoina aika musta,
ja työn ohella en oikeastaan ole päivän kulustakaan nähnyt kuin sen mustan osuuden; illat, aamut ja yöt.
Sisään kulkeutuva rapa on mustaa, ja ihmisten fiiliksetkin tuntuu olevan.
Mutta mun mieli ei ole musta ollenkaan. Jostain syystä tämä "talvi" ei vaivaa mua ollenkaan, antaa vaan olla lumetonta ja pelkkää sadetta. Mun ajatukset on jo jossain tulevassa ja työt ja asioiden hoito sekoittaa mun koko päivärytmit ihan täysin.
Ei sekään mitään.
On ihania ihmisiä, taidenäyttelyitä, sekalaisia ruokakomboja ja katoavia tavaroita rytmittämässä päiviä.
Nautitaan tästä ikuisesta syksystä ja juodaan teetä suruun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti